27.4.12

...Photo Shooting in France

Viime viikolla olin tosiaan Ranskassa ja vaikka visiittini oli pikainen ja aikataulu hirveän tiukka koko ajan, onnistuin kuitenkin löytämään aikaa pienelle kuvaussessiolle. Syksyllä ollessani Ranskassa tapasin erään valokuvaajan Michel Vernayn, jonka kanssa otimme viikon matkallani kuvia kaksi kertaa ja eräs ihana ranskalainen ystäväni ihastui lopputulokseen ja oli itsekin halukas tulla kuvattavaksi. Niinpä pyysin hänet mukaani ja alta löytyy muutama yhteiskuvakin meistä. Kuvaukset olivat harvinaisen lyhyet, sillä sää oli mitä kamalin. Sateli, tuuli kamalasti ja oli hiton kylmä. Tuntui kuin olisi ollut -10 astetta ja jo parin minuutin jälkeen hytisin kylmästä. Mutta enpä tullut kipeäksi, eikä kuvissakaan näytä varsinaisesti että kärsisin (vaikka kärsinkin). Oli ihana päästä lämpöiseen autoon, kun kuvat oli otettu...Tässä teille Michelin kädenjälkeä:









La semaine dernière quand j'étais en France je suis encore allée prendre des photos avec Michel Vernay comme pendant mon voyage en France en octobre. Je suis contente que j'aie réussi à trouver un trou dans mon programme très rempli pour faire cette petite séance photo. Cette fois je n'étais pas toute seule mais j'avais ma belle copine Marjorie avec moi. Dans cet article vous pouvez voir quelques photos de moi et Marjorie ensemble, on était un peu  comme le jour et la nuit: moi blonde, elle brune et moi avec mon blazer bleu marine et elle avec son blazer rose. Mais qu'est-ce que j'aime les contrastes ! Par contre les conditions pour faire des photos n'étaient pas idéales:  il y avait énormément de vent, il pleuvait un peu et il faisait s-u-p-e-r froid. On était tous gelés au bout de quelques minutes. Mais malgré ce temps insupportable on a réussi à prendre pas mal de photos quand même. Et encore un enorme merci à Michel qui a pris toutes ces belles photos, c'est un très bon photographe !

25.4.12

...Now you're just somebody that I used to know

Lemppari musiikkia at the moment:
Ma musique préférée en ce moment :







Ja kyllä, Justin Bieber...tää biisi kolahti muhun jo paljon ennen kuin tiesin, että kyseessä oli herra Bieber. Joten ei voi mitään!

Et oui, Justin Bieber...mais je n'y peux rien, j'aime bien cette chanson même si le chanteur...ouf c'est pas de mon style en général ! 

23.4.12

...Matching the blazer

Uusi bleiseri sai mut inspiroituneeksi ja tässä tuloksena muutama asukokonaisuus tuohon uuteen lemppariini yhdistettynä. Valitsin kollaaseihin vain sellaisia osia, jotka löytyvät omasta vaatekaapista (tosin kaikki eivät ole prikulleen samoja, mutta kuitenkin). Täytyy kyllä jälleen kerran myöntää, että bleiseristä on moneksi!




H&M Blazer CollageH&M Blazer Collage


Blazer Collage

Mon nouveau blazer m'a donné un coup d'inspiration et du coup j'ai eu envie de créer quelques petits collages avec ma nouveauté préférée. J'ai seulement choisi des vêtements et des accesoires que l'on trouve dans mon armoire (bien sûr que tous les items ne sont pas exactement les mêmes mais quand même).

22.4.12

...H&M Conscious Collection: Blazer

Kävimme Ideaparkissa äidin ja veljen kanssa ostamassa veljelle pukua ylioppilasjuhliin ja samalla kiertelin itse muutamassa putiikissa. Olen jo jonkun aikaa etsinyt sitä oikeaa bleiseriä, mutta aina jokin on pielessä ja usein se on joko väri tai koko. Tummaa en halunnut, enkä vitivalkoistakaan. Punaista olin harkinnut, mutten tiedä onko se mun juttu. H&M:lle oli saapunut uusi Conscious Collection ja sieltähän sitten silmiini osui ihana persikan värinen bleiseri. Ja vielä yksi oma koko jäljellä! Ei tarvinnut kauaa miettiä, kun sen nappasin mukaani. Tykkään aika kovasti. Mangon alet myös houkuttelivat hirveästi, mutta viime aikainen turhanpäiväinen rahanmeno sai minut pysymään järjissäni ja hyvä niin! 




Enfin, je l'ai trouvé : un nouveau blazer ! La couleure et la modèle sont exactement ce que je cherchais. Ce blazer est une nouveauté chez H&M qui vient de lancer sa nouvelle collection "Conscious Collection". Personellement j'adore. J'ai aussi fait un tour chez Mango mais j'ai réussi à  résister même s'il y avait pas mal des bons plans...Mais ce sera pour la prochaine fois ;)

 Et vous, comment vous trouver ce blazer ? Auriez-vous choisi une autre couleure ?

20.4.12

...New phone

Nyt sitten sain vihdoista viimein hankittua uuden puhelimen hukkuneen tilalle. Puhelimen ostaminen oli helppoa, mutta liittyminen vaihtaminen ei sitten niinkään...Hassua kun pian 20-vuotias nainen ei voi itse vaihtaa liittymäänsä vaan pitää siihenkin hankkia vanhempien valtuudet...Huhhuh mitä touhua sanon minä! Joka tapauksessa nyt olen onnellinen uuden puhelimen omistaja :) Tarkoituksena oli ostaa jokin ihan simppeli puhelin, mutta veljen kanssa asiaa pohdittuani totesin, että ehkä minunkin olisi aika siirtyä 3G-puhelimeen. Nyt siis saan nauttia nettiominaisuuksita ilmaiseksi, vaikka se aika hassulta tuntuukin, kun ennen puhelimeni käyttö on tasan rajoittunut tekstiviestien kirjoittamiseen ja puheluiden soittamiseen. Tässä vähän kuvaa uutukaisestani:




Lundi j'ai perdu mon portable en France et donc il a fallu que je m'en achète un nouveau. A la base, je cherchais un portable tout simple mais après une discussion avec mon frère il a réussi à me convaincre qu'un portable avec 3G (internet partout) serait plutôt mon truc. Finalement j'ai acheté un portable de 200 euros mais je pense qu'il va valoir le coût. Maintenant je peux me connecter où je veux et ainsi payer moins cher car j'aurais moins besoin d'envoyer des SMS en France. De plus, je suis étonnée à quel point ce type de portable est facile à utiliser, en fait il ressemble beaucoup à mon ancien portable qui, lui aussi, était un Samsung. Oui, ma marque préférée malgré le fait que je suis Finlandaise et que je devrais acheter un portable de Nokia...

Qu'est-ce que vous pensez de cet achat ? Utile ou pas ? (bien sûr qu'un portable c'est toujours utile, mais vous voyez peut-être ce que je veux dire..)

18.4.12

...Just Bad Luck

Mulla on viime aikoina mennyt liian hyvin, että tiesin että kohta putki katkeaa. Mutta että tällä tavalla...En ihan osannut odottaa näin rajua paskan putoamista niskaan, suoraan sanottuna. Olin siis Ranskassa melkein viikon matkalla, pahoittelen etten ole päivitellyt blogia, mulla oli koko ajan menoa, tapaamisia, kavereiden näkemistä, kaikkea mahdollista...Ja kuvamateriaalia on todella vähän, joka harmittaa hirveästi, mutta sekin johtuu siitä, että unohdin välillä kamerani minne sattuu esimerkiksi poikaystävän kämpille kun lähdin kotiin ja siellä se sitten odotteli kiltisti minua parin päivän ajan. Ärsyttävää.

Mutta jos teistä tuntuu, että maailma kaatuu niskaan niin lukekaapa tämä tarina, ja koittakaa miettiä ittenne mun tilalle...Toki pahempaakin voi olla, mutta tällaista päivää ei ole kyllä hetkeen tullut koettua.

Maanantaina oli siis lähtö Suomea kohti. Illalla otimme poikaystäväni kanssa viimeisen junan Lyoniin. Lyoniin saavuttua huomasimme, että olin kadottanut puhelimeni. Metro lentokentälle oli lähdössä 20 min päästä ja kiireellä aloimme selvittämään puhelimen kohtaloa. Saimme tietää, että junamme oli edelleen Lyonissa ja poikaystäväni lähti juoksemaan junalle etsien konduktööriä. Se löytyi, mutta herra väitti ettei puhelinta etsinnän jälkeen löytynyt koko junasta. Poikaystäväni palasi luokseni ja matkalaukkujen kanssa juoksimme kohti metroa. Ja ylläri ylläri se oli kerennyt jo lähteä. Taulu näytti, että 30min päästä tulisi seuraava...ei muuta kuin odottamaan! Metro sitten saapuikin, mutta mitäs meille sanotaan: enää metro ei mene lentokentälle, seuraava on aamulla klo 05. Epätoivoisina otamme sitten taxin ja maksamme siitä 60 euroa. Olimme jo maksaneet 30 euroa lipuista lentokentälle, joita emme voineet edes käyttää...Hieman kismitti. Lentokentällä aamulla yritin epätoivoisesti päästä nettiin, jotta voisin ilmoittaa perheelleni koska saavun Suomeen ja että puhelimitse minuun ei saa yhteyttä. Maksoin netin kaksi kertaa, muttei siltikään toiminut. Lopulta löysin lentokentät omia tietokoneita ja pääsin kirjoittamaan viestin. Sitten juoksin turvatarkastukseen ja juuri ja juuri ehdin koneeseen. Mulla oli vaihto Dusseldorfissa ja lento oli tietenkin myöhässä. Suomeen saavuimme 30 min aikataulusta jäljessä, mutta tiesin kerkeväni vielä bussiin...Paitsi että en tietenkään saanut matkalaukkuani ja sen asian selvittelemisessä meni tovi ja lähdin juoksemaan bussiin. Se oli kerennyt jo lähtemään. Ihanaa, nyt piti sitten löytää puhelin millä soittaa vanhemmille, etteivät tule turhaan odottelemaan linja-autoasemalla. Onneksi lentokentällä oli maksullisia puhelimia ja sain soitettua asiani, vaikka maksoinki maltaita. Tampereelle päästyäni äitini kertoi kotiin tulleesta parkkisakosta...Olin todella yllättynyt, kun en sellaista koskaan ollut nähnyt auton tuulilasissa, mutta totesin sakon olevan omani...56 euroa kiva. Otti niin paljon päähän kaikki tämä turha rahan menon, puhelimen katoaminen, laukun katoaminen ja mitä vielä...Onneksi sentään palasin hengissä kotiin. 

Illalla tajusin, että oli päivässä sentään jotain hyvääkin. Parin tonnin veronpalautukset ja Pekka Haaviston näkeminen lentokentällä. Ehkä paha onni jättäisi minut nyt hetkeksi rauhaan...Nyt vain etsimään uutta puhelint a, ilmeisesti rahan MENOA ei voi estää...


Toivottavasti muille kuuluu vähän parempaa, eikä huono onni ole osunut kohdallenne ;)

9.4.12

...Luxury Fashion in Paris

Pariisissa ei voi välttyä näkemästä kalliiden merkkivaatteiden liikkeitä. Tässä postauksessa menossa mukana muun muassa Louis Vuitton, Yves Saint Laurent ja Chanel. Ei sillä etteikö Pariisissa olisi ollut paljon laajempikin tarjonta...

LV:n liike Champs-Elyséella

YSL



Unelmat.

Musta nä ois aika kivat yo-juhliin...








Kuten kuvista voi päätellä, niin ihastuin melkoisesti Chanelin vitriineihin. Ihania, upeita asukokonaisuuksia. Tosin näistä voi vain haaveilla, yhdenkin mekon hinta oli muistaakseni 7000-8000 euroa...



Ja lopuksi oma ihana Marimekkomme...Kuvan laatu on hirveä, kun otin kuvan liikkuvasta kulkuvälineestä ja tuli vähän kiire kaivaa kamera esiin, kun bongasin unikko kuosin. En ole vieläkään tottunut näkemään suomalaista designia ulkomailla!

8.4.12

...Just life

Mietin tässä vain, että mun olisi taas aika todeta kuinka hemmetin hyvin asiat mulla on. Kunpa osaisin olla vieläkin onnellisempi ja oikean tuntea onnellisuuden koko kehossani. Olen aina sanonut, että pienetkin asiat tekevät minut onnelliseksi enkä halua unohtaa sitä. Viime aikoina olen saanut kokea paljon isojakin asioita, joten on todellakin aihetta olla onnellinen. On niin paljon asiaa mistä saan olla kiitollinen...minulla on työpaikka, valmistun ylioppilaaksi, saan näytellä ja matkustaa, minulla on säästöjä, koti, perhe, ystävät...vaikka mitä. 

Kaiken tämän lisäksi kaunis musiikki ja kuvat saavat pysähtymään ja sen jälkeen hymyn huulille. On hyvä olla. Huomenna taas aamulla töihin ja saatte lisää postausta Pariisista, alkaa varmaan kyllästyttämään, mutta haluan julkaistakin noita kuvia, kun niitä niin vaivalla otin. Ensi viikolla mulla on pääsykokeet ja on kamalaa tajuta, etten ole koskaan näytellyt ranskaksi, mutta tunne on tärkeämpi kuin sanat ja vaikken tiedä mitä he haluavat ja odottavat multa, aion mennä sinne ja tehdä parhaani. En mene ketään mielistelemään mutten myöskään ylpeänä sinne mene. Menen sinne omana itsenäni, Nicolena, ja aion näyttää monipuolista näyttelijäntyötäni heille tekemällä asioita, joita en ole koskaan kokeillut. Anteeksi, mutten vain osaa pelata varman päälle. Lupaan itselleni jo nyt, etten saa katua. 



...Good food in Paris

Mitä olisikaan loma ilman herkuttelua? Rakastan eniten ranskalaista ruokaa ja tietenkin Starbucksia, jonka pystyi bongaamaan lähes joka kulmasta Pariisissa ja niillä sitten herkuttelin koko matkan. Tietenkään ei saa unohtaa Ranskan herkullista juomatarjontaan, lemppareihini kuuluu punaviini sekä Monaco. Monaco on sellaista drinksun tapaista, jossa on yhdistettynä kalja, granaattiomena "mehutiiviste" sekä limonaati (ei saa ainakaan Suomesta). En tiedä mistä tämä kyseinen juoma on alunperin kotoisin, mutta Ranskassa olen siihen tutustunut ja sitä on siellä aina pakko saada. Namnam kerrassaan!


Starbucksissa Champs-Elyséella. Ei paha.

Un Moccha Blanc


Monaco! Lemppari!

Mikään ei voita ranskalaista leipää

Ihana taitelijaravintola Montmartressa
Suolaisia crêpesejä ravintolassa. Tässä sisällä juustoa, kinkkua ja herkkusieniä.

Pakollinen punaviini kuva




Kävimme myös Amélie leffasta tutustussa "Café de deux moulins"issa. Paikka oli aikas mukava ja vieläpä hyvällä paikalla, aivan Moulin Rougen takana eikä siitäkään ollut pitkä kävelymatka Sacré Coeurin kirkolle. Palvelu oli todella ystävällistä, kelpaisi mullekin tuollainen työpaikka :) Sieltä löytyivät myös leffankin kautta tunnettavuutta saaneet Crème Brûlée leivokset. Namskis.




Ja Moulin Rougen edessä oli taas pistäydyttävä Starbucksiin...En vaan kestä kuinka hyviä nuo ovat ja varsinkin tuo juustokakku vie kielen menneesään!

Pique-niquella Pariisin auringon alla



Viimeisenä päivänä suuntasin poikaystäväni kanssa piknikille minnes muuallekaan kuin Eiffel torin juurelle. Oli niin loma fiilis, aurinko pastoi kirkkaalta taivaalta, linnut lauloivat ja edessä häämötti Eiffel. Eväinä oli ranskalaista kuoharia, juustoa, patonkia, makkaroita ja leikkeleitä sekä suklaata jälkiruuaksi. Mahtava päivä.


Enkä edes viitsi kertoa kuinka monta kiloa onnistuin hankkimaan lisää parin päivän matkan aikana...haha.