18.4.12

...Just Bad Luck

Mulla on viime aikoina mennyt liian hyvin, että tiesin että kohta putki katkeaa. Mutta että tällä tavalla...En ihan osannut odottaa näin rajua paskan putoamista niskaan, suoraan sanottuna. Olin siis Ranskassa melkein viikon matkalla, pahoittelen etten ole päivitellyt blogia, mulla oli koko ajan menoa, tapaamisia, kavereiden näkemistä, kaikkea mahdollista...Ja kuvamateriaalia on todella vähän, joka harmittaa hirveästi, mutta sekin johtuu siitä, että unohdin välillä kamerani minne sattuu esimerkiksi poikaystävän kämpille kun lähdin kotiin ja siellä se sitten odotteli kiltisti minua parin päivän ajan. Ärsyttävää.

Mutta jos teistä tuntuu, että maailma kaatuu niskaan niin lukekaapa tämä tarina, ja koittakaa miettiä ittenne mun tilalle...Toki pahempaakin voi olla, mutta tällaista päivää ei ole kyllä hetkeen tullut koettua.

Maanantaina oli siis lähtö Suomea kohti. Illalla otimme poikaystäväni kanssa viimeisen junan Lyoniin. Lyoniin saavuttua huomasimme, että olin kadottanut puhelimeni. Metro lentokentälle oli lähdössä 20 min päästä ja kiireellä aloimme selvittämään puhelimen kohtaloa. Saimme tietää, että junamme oli edelleen Lyonissa ja poikaystäväni lähti juoksemaan junalle etsien konduktööriä. Se löytyi, mutta herra väitti ettei puhelinta etsinnän jälkeen löytynyt koko junasta. Poikaystäväni palasi luokseni ja matkalaukkujen kanssa juoksimme kohti metroa. Ja ylläri ylläri se oli kerennyt jo lähteä. Taulu näytti, että 30min päästä tulisi seuraava...ei muuta kuin odottamaan! Metro sitten saapuikin, mutta mitäs meille sanotaan: enää metro ei mene lentokentälle, seuraava on aamulla klo 05. Epätoivoisina otamme sitten taxin ja maksamme siitä 60 euroa. Olimme jo maksaneet 30 euroa lipuista lentokentälle, joita emme voineet edes käyttää...Hieman kismitti. Lentokentällä aamulla yritin epätoivoisesti päästä nettiin, jotta voisin ilmoittaa perheelleni koska saavun Suomeen ja että puhelimitse minuun ei saa yhteyttä. Maksoin netin kaksi kertaa, muttei siltikään toiminut. Lopulta löysin lentokentät omia tietokoneita ja pääsin kirjoittamaan viestin. Sitten juoksin turvatarkastukseen ja juuri ja juuri ehdin koneeseen. Mulla oli vaihto Dusseldorfissa ja lento oli tietenkin myöhässä. Suomeen saavuimme 30 min aikataulusta jäljessä, mutta tiesin kerkeväni vielä bussiin...Paitsi että en tietenkään saanut matkalaukkuani ja sen asian selvittelemisessä meni tovi ja lähdin juoksemaan bussiin. Se oli kerennyt jo lähtemään. Ihanaa, nyt piti sitten löytää puhelin millä soittaa vanhemmille, etteivät tule turhaan odottelemaan linja-autoasemalla. Onneksi lentokentällä oli maksullisia puhelimia ja sain soitettua asiani, vaikka maksoinki maltaita. Tampereelle päästyäni äitini kertoi kotiin tulleesta parkkisakosta...Olin todella yllättynyt, kun en sellaista koskaan ollut nähnyt auton tuulilasissa, mutta totesin sakon olevan omani...56 euroa kiva. Otti niin paljon päähän kaikki tämä turha rahan menon, puhelimen katoaminen, laukun katoaminen ja mitä vielä...Onneksi sentään palasin hengissä kotiin. 

Illalla tajusin, että oli päivässä sentään jotain hyvääkin. Parin tonnin veronpalautukset ja Pekka Haaviston näkeminen lentokentällä. Ehkä paha onni jättäisi minut nyt hetkeksi rauhaan...Nyt vain etsimään uutta puhelint a, ilmeisesti rahan MENOA ei voi estää...


Toivottavasti muille kuuluu vähän parempaa, eikä huono onni ole osunut kohdallenne ;)

No comments:

Post a Comment

Kommenttia, kritiikkiä, parannusehdotuksia, terveisiä:

Merci de m'écrire un petit mot :