13.10.12

...Precious Little Things



Torstaina oli mukava iltapäivä. Mulla ei ollut koulua, ja koska olen viikon urheilukiellossa niin sain oikeasti koko iltapäivän vapaaksi. Kaiken kunniaksi aurinko paistoi ja ulkona oli yli 20 astetta lämmintä. Vaikea uskoa, että on lokakuu. Puut ovat jo osittain kellastuneet ja lehtiä on maassa niin kuin syksyllä kuuluukin, mutta suurin osa katukuvasta on vehreää. Puistossa pystyin edelleen haistamaan kasvien raikkaan tuoksun, tuntui keväältä. Kadulla ruokakaupan työntekijät olivat päättäneet laittaa radion soimaan. Se piristi kävelymatkaa. Tuntematon pyöräilijä pysäytti minut kadulla ja jäin juttelemaan. Selvisi, että hän on espanjalainen. Mielenkiintoisia tällaiset randomit tutustumiset. Löysin kaukaa keskustasta eräästä kaupasta Daimia. Se oli kallista, mutta en ole nähnyt sitä muualla täällä, joten en epäröinyt ostaa. Päivän herkkuhetki (lukuunottamatta aamuisia pullia ja kakkuja leipomossa...). Kävin pitkästä aikaa Zarassa. Kun se on vieressä, niin unohtaa arvostaa sen olemassa oloa. Kun sitä ei ole Tampereella, sitä kaipaa lähes joka hetki...Olen aina ihastellut Zaran korkokenkiä, ja mukaan tarttui yksi kaunis pari. Miten kauniiden vaatteiden, korujen ja kenkien katsominen voikaan tuottaa niin paljon mielihyvää...Tosin lompakko ei usein ole samaa mieltä tästä asiasta.



Kivoja yllätyksiä on tullut muutenkin. Olin saanut edellisestä työpaikastani lisää rahaa tililleni! Voin tuhlata ne Ikeaan ja no, vaikka sinne Zaraan...Ja pieni juttu, mutta pieni päivän piristys: halusin ostaa välipala-automaatista suklaapatukan. Laitoin rahan ja näppäilin koodin. Se ei pudonnutkaan ja jäi reunalle roikkumaan...pikkutyttö sisälläni oli pettynyt. Kunnes huomasin, että kone ei ollut ottanut rahaa ja näppäilin koodin uudestaan. Palkkioksi sain KAKSI suklaapatukkaa! Jipii, joskus mullakin on tuuria. 

Ja meidän koira (yksi niistä viidestä...) on aikas hölmö. Se oli kuulemma kaivanut pihaan isoa kuoppaa, laittanut päänsä kuopan sisään ja hups, kellahtanut ja tehnyt samalla kuperkiekan :D Karvapallo oli ihan ihmeissään, kun ei ollut ilmeisesti kerennyt tajuamaan, mitä oli tapahtunut. Voi kuinka eläimet voivatkaan piristää päivää kuin päivää <3

Tässä lopputulos, kun antaa kameransa kaverille, joka ei osaa käyttää järkkäriä :)

Mua on huono onni koetellut koko tämän syksyn ja olen kirjaimellisesti seilannut onnettomuudesta onnettomuuteen...olen joutunut käymään hirveästi vaikeita asioita läpi ja masennus ei ole ollut kaukana. Olen kuitenkin päättänyt yrittää löytää aina jotain positiivista ja nauttia elämän pienistä iloista. Aina se ei ole helppoa, mutta olen omasta mielestäni onnistunut siinä aikas hyvin tämän syksyn aikana. Ei saa antaa vaikeuksien lannistaa, ne pitää ottaa vastaan, käsitellä ne ja todeta, että se mikä ei tapa se vahvistaa. Kliseistä, mutta niin totta.

2 comments:

Kommenttia, kritiikkiä, parannusehdotuksia, terveisiä:

Merci de m'écrire un petit mot :