9.11.12

...Everybody wants happiness, nobody wants pain, but you can't have a rainbow without a little rain

Miten tän aloittaa...Mulla on niin paljon ajatuksia tällä hetkellä päässä, että on vaikea pukea niitä sanoiksi. Oon nyt asunut kaksi ja puoli kuukautta Ranskassa. Mutta jotenkin tällä viikolla tuli niin sellainen fiilis, että oikeesti mä elän unelmaani, vaikken osannutkaan koskaan kuvitella mun elämääni tällaisena kuin se nyt on, niin on silti vaan niin onnellinen, että voin tuntea onnellisuuden tunteen joka solussa. Oon myös niin kiitollinen kaikesta siitä mitä mulla on ja mitä oon saanut ja joutunutkin kokemaan. En olisi ikinä uskonut, että kun muutan pois kotoa Ranskaan 22. elokuuta, että mä joutuisin heti kokemaan niin paljon vastoinkäymisiä. Olin tietoinen, että alku ei tulisi olemaan helppo, mutta mua koeteltiin oikeesti aivan hirveesti. Se meni siihen pisteeseen, että yhtenä päivänä raahauduin vastoin tahtoani yliopistolle, olin pidätellyt itkua koko koulumatkan ja yliopistolle saapuessani aloin vaan itkemään kun näin kaverit ja sanoin, että oon saanut tarpeekseni. Hetken ajan tuntui siltä, että Ranskaan lähtö oli suuri virhe, kaikki asiat oli jotenkin mua vastaan ja pienimmätkään asiat ei toiminut sitten mitenkään. Sanoin näin kavereilleni: "En olisi ikinä uskonut, että sanoisin näin, mutta mä en  halua enää olla täällä, en jaksa taistella turhaan, haluan palata takaisin Suomeen, haluan palata takaisin töihin koska en tiedä mitä ihmettä teen yliopistossa Ranskassa, haluan palata maahan missä asiat toimii ja tiedän tarkalleen miten ne toimii..." Kaipasin vaan sitä "helppoa" elämää Suomessa. Mutta onneks en luovuttanut. Toi tunne pelotti mua tosi paljon, koska en ollu vielä koskaan elämässäni halunnut oikeesti palata Suomeen.

Nyt kaiken ton jälkeen on niin ihanaa olla taas onnellinen, osaan arvostaa taas tätä tunnetta niin eri tavalla. En muista koska oisin viimeks ollut yhtä onnellinen...Jotenkin tuntuu, että oon taas löytänyt sen oman paikkani, pidän ihan hirveesti mun opinnoistani, se ei oo mitään pakkopullaa vaan ihan hirveen mielenkiintosta. Läksyjen tekeminen ei tunnu vastenmieliseltä, kun tehtävät on niin mielenkiintosia. Eli opiskelumotivaatio on kunnossa! Muutenkin oon saanut ihania uusia kavereita yliopistolla ja koko ajan tutustun uusiin. Rakastan jutella ihmisten kanssa...Ja eilen tosiaan oltiin vähän viihteellä parin luokkakaverin kanssa ja voi että oli hauskaa! Hymyilin ja nauroin vaan koko illan! Ihan mahtavaa.

Joka päivä kun kävelen kadulla tai muuten vaan "pysähdyn" kuuntelemaan ranskaa, tajuan kuinka onnekas oon, että voin asua täällä. Tästä mä oon unelmoinut niin kauan. Myös yksi erityinen uutinen on vaikuttanut tähän mun onnellisuuteen...Nimittäin tänään illalla olen menossa katsomaan yhtä teatterinäytöstä, jonne itse näytelmän ohjaaja kutsui minut. Sen jälkeen mut kuulemma esitellään koko teatteriryhmälle ja jos hyvin käy niin pääsen niiden kanssa tekemään teatteria! Toivon, että teen hyvän vaikutuksen, koska oon niin niin innoissani tästä! Oon jo yliopistolla kerennyt tekemään teatteria, mutta tehdä sitä oikeessa teatteriryhmässä niin se olisi aika unelma...Nyt vaan peukut pystyyn, että nappaa :) 



Tä nyt oli tällainen pikainen päivitys, paljon tekstiä mutta halusin kirjottaa tänne blogiin vähän tuntemuksiani. En ole edes kerennyt kuvailemaan tällä viikolla, joten asuntopostauskin venyy myöhäisemmäksi...pahoittelut!

3 comments:

  1. Moi. Lisää kappalejako, jotta lukeminen helpottais. Tommonen kauhee möltti ei oo yhtään kutsuva. :- )

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jep, oikeassa olet. Nyt on kappalejakoa! Toivottavasti helpottaa lukemista :)

      Delete
  2. Je ne sais pas si cela t'intéresse mais au cas où, je t'ai tagué sur mon blog pour un petit jeu :)
    Bisous

    ReplyDelete

Kommenttia, kritiikkiä, parannusehdotuksia, terveisiä:

Merci de m'écrire un petit mot :