9.2.13

...All broken


Mulla on ollut ihan kamala viikko. Oon kyllä ihan tajuttoman onnettomuus altis...sunnuntaina poikaystävän kanssa teki hirveesti mieli Starbucksia, joten päätettiin ottaa juna Lyoniin. Nautittiin herkulliset juustokakut, otin itselleni caramel frappuccinon ja kaikki oli niin hyvin ja naureskeltiin ja vaikka mitä. Kello seitsemältä tosin kaikki muuttui...päätin lähteä vessaan, jonne en ikinä päässyt sillä heti portaiden yläpäässä menetin täydellisesti tasapainon ja kierin puolet portaista alas ja loput tulin sitten tyylikkäästi kädet edellä mahalteen. Olin yksin, mutta onneksi mies portaiden yläpäässä oli kuullut kaatumisen ääneni ja juoksi paikalle. En muista kyllä hetkeen kokeneeni moista kipua, joka ikistä osaa mun kehossa kolotti se oli jotain aivan kamalaa. Sitten soitettiin hätänumeroon ja miehet tuli hakee mut ambulanssilla ja ei kun sairaalaan. Ja en kyllä ikinä, ikinä enää mene sairaalaan Lyoniin...mun kipuja ei otettu tosissaan, jos kädet ja jalat liikku mulla ei voinut olla murtumia mutta suostu ne kuitenkin ottaa röntgenkuvat. Kuvattiin oikee nilkka, vasen ranne, kaula, oikee reisi...lopuksi todettiin että on nilkka ja vasen ranne nyrjähtänyt joten laitettiin ranteeseen tuki ja nilkkaan ihan turha side. Kamalinta ja mun mielestä epäinhmillistä oli se, että mun annettiin lähteä sairaalasta pois omin neuvoin ja en voinut lähes tulkoon kävellä. En vieläkään voi käsittää miten ihminen voidaan päästää tossa kunnossa sairaalasta pois. Kaiken kukkuraksi päästiin kotiin vasta aamu kolmelta, Ranskan SNCF (VR vastaava) oli laittanut junan tilalle bussin joka ei koskaan tullut ja venattiin 45min pihalla ja lopulta meille maksettiin taksi kotiin...






Alkuviikosta sitten lepäilin ja kärsin kivuista...tiesin, että torstaina pääsen takaisin sairaalaan Sain Etienneen ja saisin kunnollista hoitoa. Lääkärit oli aika järkyttyneitä siitä, mitä mulle oltiin tehty Lyonissa...oikeestaan kaikki oli menny pieleen: lääkitys (lääkkeet on tuotettu syöpäpotilaita varten farmaseutin mukaan...), nilkkaan laitettu side ei auttanut yhtään mitään, oikeesta ranteesta ei ollut otettu röntgenkuvia vaikka se ei selvästi ollu kunnossa (jos ranne liikkuu niin ei muka voi olla murtumaa!), ja mun niskatuki oli mulle kuulemma liian suuri...Saint Etiennessä kaikki korjattiin: ranteesta otettiin eka perus röntgenit, ei löytynyt mitään, mutta lääkäri otti tosissaan mun kivut ja päätti toteuttaa vielä uudet röntgenkuvaukset. Onneksi, sillä toisessa asennossa sieltä paljastui murtuma. Niinpä mut passitettiin kipsattavaksi ja kyllä itku tuli kun sanottiin, että tuut pitään kipsiä oikeassa kädessä neljä viikkoa...Se tuntuu ihan hirveän pitkältä ajalta mulle, en voi käydä koulua normaalisti, en voi meikata, en voi laittaa ruokaa, en kirjoittaa...toisaalta kun saadaan vasen ranne kuntoon niin sitten helpottaa jo. Nilkkaan sain Saint Etiennessä kunnon tuen, joka tukee koko jalkaa joten pystyn nyt kävelemään! Nyt myös lääkitys on kohdallaan. Oli niin ihana mennä sairaalaan, jossa tunsin, että saan tarvitsemani hoidon ja että mun terveydestäni välitetään.



Oon aina kehunut Ranskan terveyspalveluja, mutta Lyonin sairaala oli kyllä pohjanoteeraus...toivottavasti se oli vain poikkeus. Yleisesti voin kyllä sanoa Ranskan terveydenhuollon olevan huomattavasti Suomea korkeammalla, ellei sitten lasketa kalliita yksityisiä lääkäreitä ja sairaaloita...Onneksi nyt kuitenkin voi läheisetkin huokaista helpotuksesta, kun voin sanoa olevani hyvissä käsissä Saint Etiennessä!  

3 comments:

  1. toujours à se plaindre celle là -_-. Juste retour de karma.

    ReplyDelete
  2. No huhhuh, kaikkea ton viikon aikana kokemaasi tuskaa ei toivois kellekkaan! Tosi paljo tsemppiä sulle!:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jep, toivon ettei kenenkään tarvisi kokea samaa. Kiitos paljon tsempeistä! :)

      Delete

Kommenttia, kritiikkiä, parannusehdotuksia, terveisiä:

Merci de m'écrire un petit mot :